Hiljalleen talouskriisistä toipuvassa Islannissa rikottiin elokuvissa käynnin ennätyksiä, kun elokuvateattereiden lipputulot nousivat kaikkien aikojen kovimpiin lukemiin 9,3 miljoonaan euroon. Kotimaisten elokuvien markkinaosuus nousi hieman edellisvuosiin verrattuna, ollen viime vuonna noin 11%. Kuten edellisenäkin vuonna, kahdenkymmenen suosituimman elokuvan joukossa oli kolme kotimaista elokuvaa. Suurimmat katsojaluvut keräsi Ragnar Bragasonin ohjaama Mr. Bjarnfredarson joka sai ensi-iltansa jo vuonna 2009, ja jonka on kaiken kaikkiaan nähnyt teattereissa ennätykselliset  117 688 katsojaa. Elokuva on jatkoa suosituille The Night Shift, The Day Shift ja The Prison Shift –sarjoille, joista kaksi ensimmäistä on näytetty televisiossa myös Suomessa. Toiseksi suosituin kotimainen elokuva oli The Secret Spell, ja kolmanneksi nousi konkariohjaaja Fridrik Thór Fridrikssonin Mamma Gógó, joka oli myös Islannin Oscar-ehdokas.

Norjassa jatkettiin kovan tuloksen tekemistä edellisvuosien tapaan. Hiljaisesta keväästä huolimatta kotimaisen elokuvan katsojaosuus nousi ennätykselliseen 23,2 prosenttiin. Eniten katsojia keräsivät lasten elokuvat; kymmenen katsotuimman norjalaisen elokuvan joukossa oli peräti neljä lastenelokuvaa. Suurimmat katsojaluvut eli 402 561 kävijää keräsikin Twigson Ties the Knot. Huolimatta hyvästä kotimaisen elokuvan menestyksestä, elokuvissa käytiin 13% vähemmän kuin vuonna 2009.

Tanskan elokuvavuosi 2009 oli surullisen hiljainen. Uusi vuosi 2010 toi tullessaan kolme kotimaista menestyselokuvaa. Father of Four – in Japanese Mode hallitsi tilastoja alkuvuoden keräten teattereihin kaikkiaan 430 417 katsojaa. Clown – The Movie sekä Susanne Bierin In a Better World tulivat teattereihin loppuvuodesta. Näistä ensimmäinen keräsi jo neljässä viikossa ennätykselliset 652 000 katsojaa ja otti paikkansa parin viimevuosikymmenen viiden menestyneimmän tanskalaisen elokuvan joukossa. In a Better World keräsi viime vuoden puolella katsojia 413 253. Elokuva voitti parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin, joka on omia lisäämään elokuvan suosiota ja katsojamääriä vielä jatkossakin.

Vaikka vuoden 2010 kotimaisen elokuvan katsojaosuus 22,2% oli huomattavasti edellisen vuoden 17 prosenttia suurempi, on Tanskalla vielä matkaa heille tyypilliseen noin 28% kotimaisen elokuvan katsojaosuuteen.

Ruotsin kotimaisen elokuvan katsojaosuus koki huomattavan laskun edelliseen vuoteen verrattuna. Tätä voidaan selittää Millenium-trilogialla, jonka ansiosta vuonna 2009 kotimainen katsojaosuus oli poikkeuksellisen huima 32,7%. Vuonna 2010 lukema on 21%, joka on hurjasta erosta huolimatta lähellä pitkän aikavälin keskiarvolukemaa Ruotsissa. Suosituin elokuva oli Suomessakin valkokankailla nähty Snabba Cash, joka keräsi teattereihin 600 884 katsojaa. Josef Faresin Farsan tuli hyvänä kakkosena keräten katsojia 449 107.

Viimeisenä, vaan ei vähäisempänä, on aika katsoa Suomen elokuvavuotta 2010. Viime vuosi jää tilastoihin historiallisen hyvänä kotimaisen elokuvan vuotena. Ensi kertaa vuonna 1969 aloitetun tilastoinnin aikana kotimainen elokuva keräsi teattereihin yli 2 miljoonaa katsojaa nostaen kotimaisen elokuvan katsojaosuuden 27 prosenttiin, kun se vuonna 2009 jäi 15 prosenttiin. Kaksi elokuvaa olivat ylitse muiden. Dome Karukosken ohjaama Napapiirin sankarit keräsi teattereihin 335 000 katsojaa, Risto Räppääjä ja polkupyörävaras myi 328 000 lippua. Top 10 -listalle mahtui lisäksi Prinsessa sekä Havukka-ahon ajattelija.

Myös elokuvissa käyntien määrä kasvoi kahdeksalla prosentilla edellisvuoteen verrattuna. Tästä on hyvä jatkaa meneillään olevaan elokuvavuoteen 2011.

Nordisk Film & TV Fond julkaisee vuosittain kunkin maan elokuvasäätiöiden tilaistoihin perustuvat raportit, joita on käytetty myös tämän tekstin lähteenä. NFTF:n julkaisemat raportit ovat kokonaisuudessaan luettavissa osoitteesta www.nordiskfilmogtvfond.com

Esitykset alkavat klo 17 ja 19.45, elokuvat alustaa Elina Pohjola. Näytöksiin on vapaa pääsy. Lisätietoa tapahtumasta täältä.

Molemmilla meistä on runsaasti kokemusta elokuvafestareista, mutta tv-puolen festivaalit eivät olleet entuudestaan kovinkaan tuttuja. Prix Europa on hyvä paikka tutustua tähän maailmaan, onhan se Euroopan suurin julkisen television, radion ja uusmedian tapahtuma. Suurimman yllätyksen tarjosi prosessi, jolla kunkin sarjan voittaja valitaan; Prix Europa on tekijöiden festivaali. Jury koostuu ohjelman tekijöistä, jotka katsovat tai kuuntelevat oman kilpailusarjansa kaikki ehdokkaat. Äänestäminen vaatii 100% läsnäoloa katseluissa ja keskusteluissa. Tarkkailijana tapahtumaan saa osallistua kuka tahansa, joten suljettujen ovien takana kokoontuvasta salakerhosta ei ole kyse.

Baabelin metsä kilpaili Languages Through Lenses -sarjassa, ja elokuvien lyhyyden vuoksi katselut, keskustelut, äänestys sekä top kolmen julkistus mahtui yhteen päivään eli sunnuntaille 17.10. Katsoimme viisitoista elokuvaa kolmessa viiden elokuvan jaksossa, jonka jälkeen kaikista keskusteltiin.

Aluksi vierastin tätä metodia, koska se mahdollistaa yksittäisen elokuvan selittämisen kollektiivisesti hyväksi tai huonoksi. Lisäksi jokainen elokuva saa äänestäjien silmissä kasvot, sekä hyvässä että huonossa. Vierastaminen vaihtui nopeasti innostukseksi. Keskustelu oli vireää, mielenkiintoista ja asiallista. Kaikkia teoksia sekä kehuttiin että kritisoitiin, aiheesta. Intensiivinen keskustelu oli inspiroivaa ja prosessin jälkeen jäi hyvä olo siitä, ette me tekijät itse annamme jokaiselle elokuvalle, omaamme lukuunottamatta, pisteitä 1-10 väliltä viidessä kategoriassa.

Kun iltatilaisuudessa hulppeassa Sony Centerissä Potsdamer Platzilla selvisi että elokuvamme on kolmen parhaan joukossa, alkoi palkintogaalan odotus. Viikko kului nopeasti workshopeissa, seminaareissa ja muiden kategorioiden ohjelmia seuratessa. Iltaohjelma piti sisällään muun muassa vastaanotot sekä Ranskan että Pohjoismaiden suurlähetystössä. Jälkimmäisessä oli yhtenä erikoisohjelmana islantilaisen radiokuunnelman kuuntelu, mikä oli erityisen mieluisa lisä minulle.

Palkintogaala järjestettiin festivaalikeskuksena toimineen Haus des Rundfunksin konserttisalissa ja puitteet olivat hienot. Tilaisuuden juonsi YLEn toimittaja Jussi-Pekka Rantanen. Kategoriamme palkinto jaettiin ensimmäisenä, ja lavalle nouseminen sujuikin pienten kommellusten merkeissä: kummalta puolelta lavalle noustaan, mikä on oikea ajoitus? Loppu hyvin kaikki hyvin, lavalle päästiin ja kiitospuheidemme jälkeen The Forest of Babel näytettiin koko juhlayleisölle isolta kankaalta.

Nyt kun tuotantoprosessi on takana ja elokuva vapautettu, fiilis on hyvä. Koko prosessi alkaen Amsterdamissa tapahtuneesta kehittelystä, jatkuen Lapin kuvausten kautta Berliinin ensi-iltaan, on ollut hyvin opettavainen, mutta silti hauska ja lämminhenkinen. Jos Berliinin voitto on tuotannolle merkittävin askel, niin ensi viikolla on prosessin mukavin vaihe: elokuva näytetään Rovaniemellä Arktista Vimmaa -festivaaleilla ja paikalla on tähtinäyttelijöidemme lisäksi mahtava paikallinen työryhmämme. Elokuva palaa kotikonnuilleen.

Lähtökohtanani oli selvittää vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin: Millä tavalla ja kuinka suurella volyymilla suomalaiset tuottajat ovat mukana pohjoismaisissa yhteistuotannoissa ja millainen on suomalaisen elokuvan maine ja arvostus muissa Pohjoismaissa? Mikä on suomalaisen tuottajan motivaatio lähteä mukaan pohjoismaisiin yhteistuotantoihin ja pitäisikö pohjoismaisen yhteistyön määrää lisätä?

Haastattelujen aikana syntyi aktiivista ja avointa keskustelua mm. suomalaisen elokuvan sisällöstä ja sen kehittämistarpeesta. Lisäksi haastateltavat esittivät hyvää pohdintaa siitä, miksi suomalaisen elokuvan asema pohjoismaisella elokuvakentällä on ulkopuolinen ja millä keinoin tilannetta voisi parantaa.

Taiteen kandidaatin opinnäytetyö on kokonaisuudessaan ladattavissa PDF-muodossa täältä.

Viime viikon torstaina ja perjantaina oli Amsterdamissa workshop, jossa kaikki tekijät tapasivat toisensa ja jokaisen projektin dramaturgiaa työstettiin. Myöhemmin kesällä kuvaamme Forest of Babelin suunnitelmiemme pohjalta. Lokakuussa tapaamme muut tekijät Berliinissä ja näemme heidän leffansa Prix Europan yhteydessä.

Workshopin alussa ja lopussa oli eurokraateille ominaisia alustuksia, jossa hehkutettiin mahdollisuuksia ja haasteita ja taidetta ja elokuvaa ja kieliä. Komissiossa työskentelevä Harald Harting kertoi hauskasti, kuinka vaikeaa tulkkaaminen ja kääntäminen on, kun virallisia kieliä on parikymmentä ja niiden välisiä kieliyhdistelmiä monta sataa. Mitään tekstiä ei saa julkaista ennen kuin se on käännetty kaikille pakollisille kielille.

Ehkä paras yksittäinen puheenvuoro oli videotaiteilija Anna Daucikovan esitelmä, jossa hän esitti virkistävän röyhkeitä väitteitä elokuvasta taidemuotona ja näytti pätkiä omista videoteoksistaan. Gallereissa esitettävän videotaiteen ja elokuvan suhde on mielestäni melko kaukainen vaikkakin molemmissa on liikkuvaa kuvaa, mutta tämä vastakkainasettelu oli kiinnostavaa. Yhdessä hänen työssään kritisoitiin, että miksi elokuvakouluissa opetetaan ettei kameraan saa katsoa, vaikka valkokankaalta yleisöön tunkeva katse on niin voimakas elämys.

Työpajan varsinainen pihvi oli käsikirjoituskouluttajien Guy Meredithin ja Roger Gregoryn vetämät palautesessiot. Tekijät esittelivät työnsä ja opettajien johdolla niitä analysoitiin, purettiin, kommentoitiin ja kaiken kaikkiaan parannettiin. ”Ymmärrän mitä haet tällä metaforalla, mutta voisiko se olla selkeämpi?” ”Mitä saavutamme tämän äitihahmon läsnäololla?” ”Onko tuo todellinen vastaus kommenttiini vai yritätkö vain luikerrella koukusta?” Tekstin kehittely saa paljon lisää tästä kiirastulesta.

Perjantaina workshop hajosi kaaokseen, kun ihmiset alkoivat tajuta, että Eyjafjallajökullin purkauksen vuoksi eivät pääsisi lähtemään Amsterdamista. Viisi päivää myöhemmin olemme vieläkin Amsterdamissa. Tällä hetkellä vaikuttaa, että saamme perjantaina junan Kööpenhaminaan ja sieltä jatkamme Malmön ja Tukholman kautta Helsinkiin. Sitä ennen joudumme nauttimaan aurinkoisista Alankomaista, kiitos Islannin!

Elokuvalle ensi vuonna kohdistettava tuki näyttää sen sijaan Islannissa edelleen huolestuttavalta. Kun budjettia hahmoteltiin, Islannin hallitus ehdotti elokuvarahoituksen leikkaamista 34%:lla, siinä missä muiden taiteiden osuutta leikattiin keskimäärin 4%. Tähän ovat ottaneet äänekkäästi kantaa niin islantilaiset elokuvantekijät kuin Eurooppalaisen elokuvaohjaajaliittojen kattojärjestön puheenjohtaja, joka kirjoitti vetoomuksen Islannin hallitukselle. Kirjeessään hän pyysi hallitusta harkitsemaan vakavasti näin huomattavaa elokuvatuen leikkaamista. Koko vetoomus on luettavissa täältä. Tällä viikolla Althingin budjettikomitea ehdotti leikkausten keventämistä niin, että elokuvatukea leikattaisiin 34%:n sijasta 23%. Ymmärrettävästi tekijät eivät ole tyytyväisiä ehdotukseen. Näin suurella leikkauksella tulisi olemaan kohtalokkaat vaikutukset elokuva-alalle.

The Sunshine Boy on elokuva autismista. Margrét on 11-vuotiaan Kelin äiti.  Keli on autistinen lapsi, joka elää vahvasti omassa maailmassaan. Keliin on vaikea saada yhteyttä, eikä äidillä ole varmuutta siitä ymmärtääkö Keli puhetta. Elokuvassa Margrét tapaa lukuisia tutkijoita ja alan asiantuntijoita, sekä perheitä joihin kuuluu yksi tai useampi autistinen lapsi. Matka osoittautuu dramaattisemmaksi kuin Margrét osasi kuvitella ja synnyttää toivon pojan auttamisesta. Elokuvan kertojaäänenä esiintyy Kate Winslet.

Näimme dokumentin Reykjavikissa osana Nordiska Panorama -ohjelmistoa. Varietyn John Anderssonin mielipiteeseen on helppo yhtyä:

“A mystery replete with miracles, “The Sunshine Boy” is, for many minutes, a primer on autism — statistics, possible causes, the plight of families, the seemingly impenetrable wall that separates the autistic from the world. But the way that wall is breached will leave auds stunned and rethinking what has long been considered a disorder devoid of hope.”

Lue koko arvostelu osoitteesta http://www.variety.com/review/VE1117941130.html?categoryid=31&cs=1

Lastenelokuviin erikoistunut suomalainen Filmkompaniet kertoi tänään 2.12.2009 Helsingissä järjestetyssä tiedotustilaisuudessa tuotannossa olevasta pohjoismaiden ensimmäisestä stereoskooppisesta 3D elokuvasta, Muumi ja punainen pyrstötähti.  Elokuvan kotimainen ensi-ilta on elo-syyskuussa 2010. Elokuvan tuottaja on Filmkompaniet-yhtiön toimitusjohtaja Tom Carpelan, ohjauksesta vastaa Maria Lindberg. Erityisen ilahduttavaa on se, että elokuvan tunnunsävelen säveltää ja esittää Björk, sanoituksesta vastaa Björkin monivuotinen yhteistyökumppani Sjón.

Norjassa on puolestaan nimetty uusi kulttuuriministeri suositun Trond Gisken tilalle. Monet pitävät Giskeä Norjan elokuvateollisuuden kummisetänä; Giskellä on ollut merkittävä rooli norjalaisen elokuvan profiilin nostatuksessa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Hänen tavoitteenaan oli nostaa Norjan elokuvateollisuus pohjoismaiden johtavaksi. Gisken tilalla aloittava 39-vuotias Anniken Huitfeldt kertoo seuraavansa edeltäjänsä agendaa.