Berliinissä kaikki viisitoista Languages Through Lenses -projektin puitteissa toteutettua elokuvaa esitetään sunnuntaina 17.10. Tämän jälkeen jury valitsee kolme elokuvaa, joiden tekijät jäävät festivaaleille koko viikon ajaksi. Elokuvista paras palkitaan lauantain 23.10 palkintojenjakogaalassa 6000€:lla. Berliinin jälkeen Baabelin metsän kansainvälisestä levityksestä vastaa Euroopan komissio, Taideteollinen korkeakoulu sekä Pohjola-filmi.

Palkinto myönnettiin Ropecon-tapahtuman loppuseremonioissa Espoon Dipolissa. Ropecon on Pohjois-Euroopan suurin itsenäinen roolipelitapahtuma, jossa on tuhansia kävijöitä joka vuosi.

”Aikaisemmin palkinto on myönnetty suurmiehille, joiden pelejä olen pelannut, lehtiä lukenut ja kaupoissa käynyt pikkupoikana. Otan palkinnon vastaan sekä nöyränä että ylpeänä”, Mike Pohjola sanoo.

Ote Ropeconin lehdistötiedotteesta:

Mike Pohjola on vaikuttanut harrastuskentässä 90-luvun puolivälistä asti. Hänen live-roolipelejään on pelattu niin Suomessa kuin maailmallakin, mm. kulttuurikeskuksissa ja taidenäyttelyissä. Pohjolan julkaisut pitävät sisällään roolipelit Myrskyn Aika (2003), Star Wreck Roleplaying Game (2006) sekä Tähti (2007). Tämän ohella Mike Pohjola on julkaissut mm. Sanaleikkikirjan (2008), sekä nuortenromaanin Kadonneet Kyyneleet (2008).

Pohjola on myös perustajajäsenenä The Company P:ssä, joka voitti 2008 parhaan interaktiivisen tv-palvelun Emmyn Ruotsissa järjestetystä Sanningen om Marika -projektista. Tällä hetkellä hän työstää Lontoossa toissalauantaina alkanutta, Nokian mahdollistamaa Conspiracy for Good -megaprojektia. Conspiracy for Good on osallistuvaa tarinankerrontaa ja peliä yhdistävä projekti, jossa pelaajat etsivät uuden matkapuhelinteknologian avulla vihjeitä edetäkseen tarinassa, joka pyrkii tukemaan kansalaisjärjestöjä. Projektin pääsuunnittelijana toimii Heroes-tv-sarjan luoja Tim Kring.

Heti RIFF:in perään alkoi vuosittain eri pohjoismaissa kiertävä lyhytelokuvafestivaali Nordisk Panorama. Juuri päättynyt pitkien elokuvien festivaali vaikutti selvästi kävijämääriin: vain harva näytöksistä oli loppuunmyyty. Tunnelma oli kuitenkin hyvä, ja kotoisen oloisessa Reykjavikissa törmäsi vääjäämättä tekijöihin lähes jokaisessa kadunkulmassa.

Parhaan pohjoismaisen lyhytelokuvan palkinnoin voitti Rúnar Rúnarsson elokuvallaan Anna, joka on ohjaajan lopputyö The National Film School of Denmarkista. Rúnar tunnetaan hyvin aikaisemmista töistään The Last Farm (2004) sekä Two Birds (2008). Elokuvat ovat kiertäneet lukuisilla festivaaleilla ympäri maailman, ensimmäinen on ollut myös Oscar-ehdokkaana, ja teokset ovatkin kieltämättä mestarillisia. On vaikeaa olla paras aina, ja ehkä juuri siksi tuntui, ettei Anna yltänyt aivan samaan ohjaajan edellisten töiden kanssa. Elokuvassa oli kyllä taianomaisia hetkiä ja hätkähdyttäviä tunnetilojen kuvauksia, puhumattakaan Annaa näytelleen Marie Hammer Bodan poikkeuksellisesta roolisuorituksesta, mutta kokonaisuutena jotain jäi puuttumaan. Rùnar valmistelee parhaillaan Islannissa kuvattavaa pitkää elokuvaansa. Odotan innolla.

Viimeinen päivämme Islannissa oli omistettu sightseeingille. Vuokrasimme auton ja lähdimme kohti Jökulsárlónin jäävuorilaguunia, satumaisen kaunista paikkaa, jossa on kuvattu mm. James Bond -elokuvaa. Mutta mitä olisikaan Islanti ilman täysin yllättävää, kaiken sisäänsä imevää lumimyrskyä? Ei Islanti. Jäävuoria ei nähty, lunta sitäkin enemmän.

Samassa näytöksessä YO-LAKI 1: Tietotehdas vai kriittinen yhteisö (o: Jussi Rautaniemi), Uthman (o: Mervi Junkkonen), 3 walls (o: Antti Lempiäinen) ja Miksi tehtiin Korkein Oikeus (o: Jenni Saaristo).

Liput ovelta 3e. Esityksellä on toki myös Facebook-tapahtuma.