Elokuvanäytöksessä nähdään vuoden kotimaiseksi lyhytelokuvatapaukseksi tituleerattu, mustan huumorin värittämä Korsoteoria (ohjaus ja käsikirjoitus Antti Heikki Pesonen, tuotanto Helsinki-filmi). Korsoteoria kertoo varastolla työskentelevän Ellin (Putous-sarjasta tuttu Armi Toivanen) yrityksistä tavoitella parempaa elämää. Pako K-junan vaikutuspiiristä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty.

Lähiöleffojen toinen elokuva on Mikko Kuparisen ohjaama ja Pohjola-filmin tuottama Sirocco, joka sai ensi-iltansa Kalifornian Palm Springs Int’l ShortFestissa. Tuuve Aron Merkki-novelliin pohjautuva Sirocco kertoo ujosta ja yksinäisestä Raisasta. Ihmiskontakteja välttelevä Raisa (Eeva Putro) löytää tarinan alussa kerrostalonsa roskakatoksesta hylätyn vauvan.

Lisätietoja festivaalista löytyy täältä.

Kummisetäni thaimorsian esitetään Reykjavikissa lauantaina 11.5. klo 16. Lisätietoja festivaalista löytyy täältä. Tietoa Kummisetäni thaimorsiamen tulevista festivaaleista tulossa pian.

Helsinki –filmi on 30.4.2013 ostanut osan Pohjola-filmin osakekannasta. Pohjola-filmin toimitusjohtaja ja tuottaja Elina Pohjola on jo vuosia tehnyt tiivistä ja hedelmällistä yhteistyötä Helsinki –filmin kanssa.

”Tuottaja Aleksi Bardy on ollut esikuvani elokuvatuottajana”, Pohjola kertoo. ”On hauskaa, että Helsinki –filmi on nyt tällä tavalla taustatukena ja avittamassa Pohjola-filmin kasvamista, vakiintumista ja kokonaan uusia aluevaltauksia.”

”Tämä on mainio asia. Pohjola-filmin ja erityisesti Elina Pohjolan energistä toimintaa on ollut ilo seurata niin fiktion kun dokumenttielokuvankin osalta. Pohjola-filmillä on poikkeuksellisen raikkaita ja erottuvia projekteja ja myös tarvittavaa uskallusta ja tarmoa viedä niitä kunnolla eteenpäin”, Helsinki-filmin toimitusjohtaja Miia Haavisto kommentoi.

Pohjola-filmin osakekannan jakavat nyt Elina Pohjola, Mike Pohjola sekä Helsinki –filmi. Pohjola-filmin seuraavat elokuvat ovat pitkä fiktio Oman onnensa sepät, jonka käsikirjoittaa Mike Pohjola ja ohjaa Ville Jankeri, sekä Kummisetäni thaimorsian –dokumentin ohjanneen Wille Hyvösen elämäntaitovalmennus- ja onnellisuusbisnestä käsittelevä elokuva Onnen ammattilaiset.

Pohjola-filmi on pohjoiseen elokuvaan erikoistunut tuotantoyhtiö, joka tekee pitkiä ja lyhyitä elokuvia, dokumentteja ja fiktiota. Yrityksen perustivat Elina ja Mike Pohjola vuonna 2009.

Tiedote luettavissa kokonaisuudessa myös Media-sivulta.

Sirocco on viimeksi nähty huhtikuun lopulla Mecal International Short Film Festivaaleilla Espanjassa ja kesäkuussa on vuorossa The River Film Festival Italiassa.

Kummisetäni thaimorsian on taas tänä viikonloppuna esillä Norjassa järjestettävillä Nordic/Docs -festivaaleilla, jonne sekä tuottaja Elina Pohjola että ohjaaja Wille Hyvönen matkustavat elokuvan mukana. Myös muutamat seuraavat festivaalivalinnat ovat jo tiedossa, mutta niistä on lupa tiedottaa virallisemmin vasta myöhemmin keväällä.

Lisätietoja yllämainituista festivaaleista näiden linkkien takaa:
Nordic/Docs
River Film Festival
Mecal International Short Film Festival

Kummisetäni thaimorsian

Kyseessä on Amsterdamissa pidetty viikon mittainen workshop, jonne valittiin 16 projektia 14:sta eri maasta. Onnen ammattilaiset on ainut Suomesta valittu hanke. Elokuvaamme kuvataan IDFA WorldView Summer Schoolin sivuilla näin: ”Director Wille Hyvönen (Finland) was selected for the IDFA Student Competition at last year’s festival with his film My Godfather, His Thai Bride and Me, and now returns to Amsterdam with his new project, The Salesmen of Happiness, a film about professionals in the life coaching business.”

Lisätietoja IDFA WorldView Summer Schoolista ja sinne valituista elokuvista luettavissa täältä.

Lisätietoja täältä: http://www.luontoon.fi/Ajankohtaista/tapahtumat/Sivut/Baabelinmetsa.aspx

Tuottamani Baabelin metsä oli 1min 50s mittainen lyhytelokuva, ja ensimmäinen jonka teatterilevitystä lähdin suunnittelemaan. Pituutensa puolesta Baabelin metsä oli erinomainen alkukuvatarkoitukseen ja otinkin ensimmäiseksi yhteyttä Finnkinoon keskustellakseni ajatuksesta. Ohjelmistopäällikkö Toni Lähteinen suhtautui ideaan hyvin positiivisesti, mutta kertoi että yhteistyön on tapahduttava pitkän elokuvan levittäjän kautta. Niinpä otin yhteyttä FS Film Oy:n teatterilevityksen johtaja Timo Räisäseen, joka piti elokuvasta ja alkukuvaideasta, ja niinpä lähdimme miettimään mikä olisi sellainen elokuva, jonka eteen Baabelin metsä parhaiten sopii. Pääkuvaksi valikoitui Koti eläintarhassa (We Bought a Zoo), ja mielestäni tämä oli hyvä valinta. Elokuvat sopivat sisällöllisesti hyvin yhteen. Lisäksi saimme yleisöltä kiitosta lyhyestä, koskettavasta kotimaisesta alkukuvasta.

Tuottamani Kummisetäni thaimorsian on 60-minuuttinen dokumenttielokuva, jonka teatterilevityksestä vastasi Pirkanmaan elokuvakeskus. Tulimme jo alkuvaiheessa PEK:n Juha Elomäen kanssa siihen lopputulokseen, että elokuvan alkuun sopisi hyvin noin 10-minuuttinen kotimainen lyhytelokuva. Niinpä tämä prosessi lähti liikkeelle pitkän elokuvan eli pääkuvan levittäjästä ja tuottajasta. Katsoimme yhdessä ohjaaja Wille Hyvösen kanssa kymmeniä lyhytelokuvia, kun mietimme mikä olisi paras mahdollinen valinta, sellainen elokuva joka sisällöllisesti sopii dokumenttimme pariksi. Alkukuvaksi valikoitui Antti Heikki Pesosen Sano kiitos ja tanssi, jossa oli sisällöllisiä yhtäläisyyksiä koskien niin päähenkilöiden työympäristöä kuin suomalaisen miehen tunne-elämän kuvausta. Sano kiitos ja tanssi on Helsinki-filmin tuottama, joten Pirkanmaan elokuvakeskus teki tarvittavat sopimukset teatterilevityksestä suoraan Helsinki-filmin kanssa.

Erityisen iloinen olen Lähiöleffojen teatterilevityksestä, joka on nyt saatu onnellisesti päätökseen. Joitain näytöksiä on mahdollisesti vielä tulossa, mutta pääasiallinen elokuvateatterijakso on takanapäin. Tämän paketin muodostaminen ottikin hieman enemmän aikaa. Olin neuvotellut eri tahojen kanssa tuottamani lyhytelokuvan Sirocco teatterilevitysmahdollisuuksista jo puolisen vuotta. Sirocco on julkaistu Helsinki-filmin tuottaman pitkän elokuvan Ja saapuu oikea yö dvd:llä, ja pohdimme yhdessä tuottajan ja levittäjän kanssa millaisia mahdollisuuksia olisi viedä näitä elokuvia parina myös teattereihin. Siroccon pituus on kuitenkin hankala eli 15 minuuttia: se on liian pitkä alkukuvaksi. Mietin myös mahdollisuutta esittää elokuvaa jälkikuvana, ikään kuin bonuksena pitkän elokuvan jälkeen. Tästä ideasta luovuttiin pian. Katsojan poistuvat usein jo ennen kuin lopputekstit päättyvät, lyhytelokuva ei tavoittaisi katsojia.

Syksyllä 2012 pohdimme jälleen tätä asiaa Finnkinon ohjelmistopäällikkö Toni Lähteisen kanssa. Lähteinen kertoi että Siroccon pariksi olisi hyvä löytää toinen lyhytelokuva, jolloin nämä elokuvat voisivat muodostaa itsenäisen näytöksen. Samalla hetkellä tajusin, että Korsoteoria on sellainen lyhytelokuva, joka kaikilta kanteilta katsottuna on erinomainen elokuva teatterilevitystä silmällä pitäen sekä hyvä pari Siroccolle.  Korsoteoria on Antti Heikki Pesosen ohjaama ja Aalto-yliopistion tuottama elokuva, ja neuvottelut Elokuvataiteen osaston kanssa sujuivat helposti. Kun kahta itsenäistä elokuvaa levitetään samassa näytöksessä, on haasteellista miettiä tiedotuksen ja markkinoinnin kulmaa; kumpi edellä mennään. Hetken myöhemmin sainkin idean Lähiöleffoista. Sana, joka tukee kumpaakin elokuvaa hyvin ja antaa osviittaa näytöksen sisällöstä.

Kun pääkohdat oltiin saatu sovittua, asiat etenivät nopeasti. Elokuvien digitaaliset näytöskopiot eli dcp-kopiot olivat jo olemassa, mutta lisäksi teimme alkuun oman Lähiöleffat-alkuplanssin; näin ollen jokainen näytös koostui kolmesta eri tiedostosta. Myös pituus oli tärkeä, lyhytelokuvasta on maksettava oma virtual print fee -maksu. Lyhytelokuvilla maksu on pienempi, mutta näytöspituuden raja menee 45 minuutissa. Järjestimme Lähiöleffoista myös pressinäytöksen, joka keräsikin paikalle kiitettävän määrän toimittajia. Saimme Lähiöleffoille hyvin pressitilaa niin painetussa mediassa kuin televisiossakin ja arvostelut olivat erinomaiset. Näistä tärkein lienee NYT-liitteen neljä tähteä.

Ensimmäisen kaupallisen näytöksen avasi kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki. Kontaktoimme myös useita kouluja, ja Tikkurilan lukion koko kolmas vuosikurssi tulikin katsomaan Lähiöleffoja. Näiden näytösten jälkeen paikalla keskustelemassa olivat Siroccon ohjaaja Mikko Kuparinen, Korsoteorian ohjaaja Antti Heikki Pesonen sekä minä tuottajana. Myös muista pääkaupunkiseudun lukioista kävi oppilaita. Kokeilimme Lähiöleffojen teatterilevitystä Helsingin jälkeen myös Turussa sekä Rovaniemen pistenäytöksissä, mutta selkeästi suurin yleisö löytyi Helsingistä. Kaikkiaan Lähiöleffat keräsi 856 katsojaa.

Yhteistyö Finnkinon kanssa sujui erinomaisesti. Toni Lähteinen on ollut hyvä yhteistyökumppani, ja on hienoa että Finnkino suhtautuu lyhytelokuvien teatterilevitykseen erittäin myönteisesti. Ilman Finnkinoa ja Toni Lähteistä tämä ei olisi ollut mahdollista. Lähiöleffojen lipun hinnaksi määriteltiin yhteisymmärryksessä neljä euroa. Fakta on siis myös se, että lyhytelokuvien teatterilevitys ei ole valtavaa liiketoimintaa. Lyhytelokuvien levitys on kuitenkin mahdollista multiplex-elokuvateattereissa, joissa saleihin jää vääjäämättä sellaisia aukkoja, joihin lyhytelokuvia voi ohjelmakartassa sijoittaa. Tämä ei tuo teatterille lisää kustannuksia, jolloin se ei myöskään tuo lyhytelokuville tulospainetta; elokuvalla ei ole kiire pois ohjelmistosta. Levittäjän näkökulmasta on onni, että Suomen elokuvasäätiöltä voi hakea tukea myös lyhytelokuvan teatterilevitykseen.

Noin 900 katsojaa osoitti minulle sen, että lyhytelokuvilla on paikkansa elokuvateatterilevityksessä. On hienoa että noin suuri joukko löysi Lähiöleffat. Myös Finnkino on tulokseen erittäin tyytyväinen. Toivon siis tulevaisuudessakin näkeväni useita lyhytelokuvanäytöksiä, näin aluksi isojen kaupunkien multiplex-elokuvateattereissa. Asia on suurelle yleisölle uusi, mutta uskon että vuosien saatossa, mikäli lyhytelokuvia tuodaan teattereihin tasaiseen tahtiin, asia muuttuu poikkeavasta normaaliksi. Silti on mielestäni tärkeää miettiä elokuvanäytös kerrallaan, miksi, miten, ja millaisena pakettina juuri tämä tai juuri nämä elokuvat saadaan mahdollisimman laajan yleisön saataville. Ymmärrän hyvin miksi Finnkino haluaa valita elokuvan vasta nähtyään valmiin teoksen, ja mielellään esittävänsä elokuvia jotka ovat jo keränneet palkintoja. Silloin esityksellä on oma erityisarvo; nyt on mahdollista nähdä kansainvälisesti palkittua kotimaista lyhytelokuvaa teatterissa.

Mielestäni lyhytelokuvien tuottajien kannattaisi tulevaisuudessa miettiä niin teatterilevitysstrategiaa (kuin muitakin vaihtoehtoisia levitysmalleja) jo kehittely- ja tuotantovaiheessa, vaikkei sitä silloin voi rahoituselementtinä käyttääkään. Uskon kuitenkin että jos tämän aspektin huomioi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja ottaa osaksi tuotantoa, budjetoi omaa ajankäyttöään niin että se tulee sisältämään myös työtä tuon laajemman levityksen eteen, se tulee kannattamaan pitkällä tähtäimellä. Teatterilevitys ei ole bisnestä tuottajalle tai levittäjälle – ainakaan vielä – mutta jokainen onnistunut teatterilevitys on iso askel sen eteen, että lyhytelokuvat löytäisivät katsojia vielä nykyistä enemmän.

Oman onnensa sepät on komedia, jossa kolme työläistä kidnappaa pääjohtajan estääkseen suunnitellut irtisanomiset. Tilanne kääntyy monta kertaa päälaelleen, kun pääjohtaja Jalava ja kaappareiden johtaja Voima-Virtanen puhuvat toisiaan pyörryksiin. Jalava yrittää tehdä Voima-Virtasesta kapitalistia, Voima-Virtanen yrittää sytyttää Jalavassa tämän nuoruuden solidaarisuuskipinän uudelleen. Voima-Virtasella on pyssy. Miten käy?

Kehittämistyö on aktiivisesti käynnissä ja elokuvan kuvaukset on suunniteltu loppusyksyyn 2013. Lisätietoja elokuvasta löytyy täältä.

Kaikki tukipäätökset luettavissa Suomen elokuvasäätiön sivuilta.

Vuokraa elokuva täältä:
Makuuni 24h
Elisa Viihde
Sonera Viihde
SF Anytime

Tai lue lisää Pohjola-filmin lehdistösivulta.