Pohjola-filmi

Pohjolan kevät on takana ja kesä hiljentää toimistomme kuukaudeksi. Kevään suurin ponnistus olivat Kummisetä–dokumentin kuvaukset Thaimaassa. Kolmen hengen kuvausryhmä eli ohjaaja Wille Hyvönen, kuvaaja Jarmo Kiuru sekä äänisuunnittelija Pekka Aikio viettivät helteisen toukokuun Thaimaan auringon alla yhdessä elokuvan päähenkilöiden kanssa. Matka oli erittäin onnistunut ja suurimmilta kommelluksiltakin vältyttiin. Materiaalia on kertynyt lähes 100 tuntia, ja sen katselu on aloitettu yhdessä leikkaaja Matti Näräsen kanssa.

Festivaalien osalta kevään kartta näyttää monipuoliselta: romanttinen dokumentti Avioliitosta näytetään Puolan Wrocklawssa järjestettävillä kansainvälisillä NEW HORIZONS -filmifestivaaleilla ensi kuussa, Baabelin metsä on Skábmagovien jälkeen nähty Arktisen upeeta –festivaaleilla Jyväskylässä, Glorian Future Shorts –näytöksessä, Cre8ive8 Youth Media Productionin näytöksessä Makedoniassa sekä hieman yllättäen myös Teatterikorkeakoulun publiikissa. Elokuvassa nimittäin ei esiintynyt kuin korkeintaan tulevia Teakkilaisia.

Syksy käynnistyy elokuussa lyhytfiktio Merkin kuvausten valmistelemisella sekä Kummisetä –dokumentin työstämisellä. Merkin kuvauksia suunnitellaan loka-marraskuulle ja Kummisedän seuraava etappi on syksyllä Tanskassa järjestettävän Twelve for the Future –workshopin ensimmäinen osa.

Mutta nyt, hyvää ja elokuvaista kesää!

Ei kommentteja »

Kevät saapuu, ja nyt on hyvä aika luoda lyhyt katsaus taakse jääneeseen elokuvavuoteen 2010 pohjoismaisen elokuvan näkökulmasta.

Hiljalleen talouskriisistä toipuvassa Islannissa rikottiin elokuvissa käynnin ennätyksiä, kun elokuvateattereiden lipputulot nousivat kaikkien aikojen kovimpiin lukemiin 9,3 miljoonaan euroon. Kotimaisten elokuvien markkinaosuus nousi hieman edellisvuosiin verrattuna, ollen viime vuonna noin 11%. Kuten edellisenäkin vuonna, kahdenkymmenen suosituimman elokuvan joukossa oli kolme kotimaista elokuvaa. Suurimmat katsojaluvut keräsi Ragnar Bragasonin ohjaama Mr. Bjarnfredarson joka sai ensi-iltansa jo vuonna 2009, ja jonka on kaiken kaikkiaan nähnyt teattereissa ennätykselliset  117 688 katsojaa. Elokuva on jatkoa suosituille The Night Shift, The Day Shift ja The Prison Shift –sarjoille, joista kaksi ensimmäistä on näytetty televisiossa myös Suomessa. Toiseksi suosituin kotimainen elokuva oli The Secret Spell, ja kolmanneksi nousi konkariohjaaja Fridrik Thór Fridrikssonin Mamma Gógó, joka oli myös Islannin Oscar-ehdokas.

Norjassa jatkettiin kovan tuloksen tekemistä edellisvuosien tapaan. Hiljaisesta keväästä huolimatta kotimaisen elokuvan katsojaosuus nousi ennätykselliseen 23,2 prosenttiin. Eniten katsojia keräsivät lasten elokuvat; kymmenen katsotuimman norjalaisen elokuvan joukossa oli peräti neljä lastenelokuvaa. Suurimmat katsojaluvut eli 402 561 kävijää keräsikin Twigson Ties the Knot. Huolimatta hyvästä kotimaisen elokuvan menestyksestä, elokuvissa käytiin 13% vähemmän kuin vuonna 2009.

Tanskan elokuvavuosi 2009 oli surullisen hiljainen. Uusi vuosi 2010 toi tullessaan kolme kotimaista menestyselokuvaa. Father of Four – in Japanese Mode hallitsi tilastoja alkuvuoden keräten teattereihin kaikkiaan 430 417 katsojaa. Clown – The Movie sekä Susanne Bierin In a Better World tulivat teattereihin loppuvuodesta. Näistä ensimmäinen keräsi jo neljässä viikossa ennätykselliset 652 000 katsojaa ja otti paikkansa parin viimevuosikymmenen viiden menestyneimmän tanskalaisen elokuvan joukossa. In a Better World keräsi viime vuoden puolella katsojia 413 253. Elokuva voitti parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin, joka on omia lisäämään elokuvan suosiota ja katsojamääriä vielä jatkossakin.

Vaikka vuoden 2010 kotimaisen elokuvan katsojaosuus 22,2% oli huomattavasti edellisen vuoden 17 prosenttia suurempi, on Tanskalla vielä matkaa heille tyypilliseen noin 28% kotimaisen elokuvan katsojaosuuteen.

Ruotsin kotimaisen elokuvan katsojaosuus koki huomattavan laskun edelliseen vuoteen verrattuna. Tätä voidaan selittää Millenium-trilogialla, jonka ansiosta vuonna 2009 kotimainen katsojaosuus oli poikkeuksellisen huima 32,7%. Vuonna 2010 lukema on 21%, joka on hurjasta erosta huolimatta lähellä pitkän aikavälin keskiarvolukemaa Ruotsissa. Suosituin elokuva oli Suomessakin valkokankailla nähty Snabba Cash, joka keräsi teattereihin 600 884 katsojaa. Josef Faresin Farsan tuli hyvänä kakkosena keräten katsojia 449 107.

Viimeisenä, vaan ei vähäisempänä, on aika katsoa Suomen elokuvavuotta 2010. Viime vuosi jää tilastoihin historiallisen hyvänä kotimaisen elokuvan vuotena. Ensi kertaa vuonna 1969 aloitetun tilastoinnin aikana kotimainen elokuva keräsi teattereihin yli 2 miljoonaa katsojaa nostaen kotimaisen elokuvan katsojaosuuden 27 prosenttiin, kun se vuonna 2009 jäi 15 prosenttiin. Kaksi elokuvaa olivat ylitse muiden. Dome Karukosken ohjaama Napapiirin sankarit keräsi teattereihin 335 000 katsojaa, Risto Räppääjä ja polkupyörävaras myi 328 000 lippua. Top 10 -listalle mahtui lisäksi Prinsessa sekä Havukka-ahon ajattelija.

Myös elokuvissa käyntien määrä kasvoi kahdeksalla prosentilla edellisvuoteen verrattuna. Tästä on hyvä jatkaa meneillään olevaan elokuvavuoteen 2011.

Nordisk Film & TV Fond julkaisee vuosittain kunkin maan elokuvasäätiöiden tilaistoihin perustuvat raportit, joita on käytetty myös tämän tekstin lähteenä. NFTF:n julkaisemat raportit ovat kokonaisuudessaan luettavissa osoitteesta www.nordiskfilmogtvfond.com

Ei kommentteja »

Vietin itsenäisyyspäivän tiimoilla viikon Los Angelesissa tekemässä optiosopimusta tulevasta kirjastani nimeltä Ihmisen poika.

Aika hienoa oli autoilla, kävellä ja kokoustaa näissä maisemissa, johon niin moni leffa, tv-sarja ja biisi sijoittuu. Tutuiksi tulivat Beverly Hills, Santa Monica Boulevard, Sunset Boulevard ja Hollywood Boulevard, ja painoin käteni Leonard Nimoyn kädenjäljen päälle Mann’s Chinese Theatren edessä.

Hotellin viereisessä kaupassa vartioi itse John Wayne!

Varsinainen asiani oli tutustua näyttelijä-tuottaja Ron Gilbertiin. (Ei se Monkey Island –pelejä tehnyt Ron Gilbert, toisin kuin Ilta-Sanomat uutisoi.) Tapasin hänet italialaisessa ravintolassa Santa Monicassa ja juttelimme elokuvista ja kirjoista, ja varsinkin Ihmisen pojasta.

Seuraavana päivänä Ron vei minut Santa Monicassa elokuvateatteriin, jossa oli päivänäytöksenä Steam of Life eli Miesten vuoro. Oli kiinnostavaa nähdä se amerikkalaisten seurassa, alun talvimaisemat loivat ihanan ja eksoottisen kontekstin täkäläisille, kun Suomessa ne olivat vain perusmaisemia. Tapasin ohjaaja Mika Hotakaisen, joka paljastui kokkolalaiseksi roolipelaajaksi, eli meillä on paljon yhteisiä kavereita.

Suomen itsenäisyyspäivänä Los Angelesissa oli Suomen-konsulin virka-asunnolla juhlat, joihin olin saanut kutsun. Aidatulla ja vartioidulla vuorenrinteellä sijaitseva talo oli hieno kartano, jonka pihalle oli pystytetty iso teltta. Tapahtumassa oli paljon Kaliforniassa asuvia suomalaisia näyttelijöitä, urheilijoita, muusikoita, toimittajia, tutkijoita ja diplomaatteja. Hauskan lisänsä toivat myös amerikansuomalaiset perheineen. Lisäksi siellä oli tietenkin runsaasti Ron Gilbertin kaltaisia amerikkalaisia, joilla on jokin yhteys suomalaisuuteen.

Olin aika paljon kiinni Ronissa ja hän esitteli minua eri ihmisille. Tyttärelleen Lealle, Scandinavian Film Festivalin johtajalle, Suomen konsulille, Peter Franzenille, ja niin edelleen. Roolipeleistä pääsin juttelemaan Miesten vuoron ohjanneen Mikan, sekä konsulaatissa työskentelevän Hannan ja hänen suomalaisamerikkalaisen miehensä Jamesin kanssa. Yhdeksän maissa minä ja Ron kokoonnuimme konsulin ruokasalin pöydän ääreen ja allekirjoitimme sopimuksen. LA:ssa uraa tekevä suomalainen näyttelijä-malli Anna Easteden, Lea ja Haaga-Heliassa opiskellut italialainen valokuvaaja Flaminia ottivat kuvia. Optiosopimus Hollywoodiin oli tehty!

Olin Hollywoodissa vielä muutaman päivän – kävin kaupoissa, elokuvissa ja Universal Studios –huvipuistossa, sekä postittelin käsikirjoituksiani amerikkalaisille tuotantoyhtiöille. Näistä muista seikkailuista voi lukea henkilökohtaisesta blogistani. Suomeen palattuani sain odottaa vielä noin kuukauden, mutta viimein tammikuun puolivälissä Gummerus julkisti tiedon optiosopimuksesta!

Ron Gilbert ja Mike Pohjola

Ei kommentteja »