Kirjoittanut Elina Pohjola - 31/01/2012
Olen viime viikkojen aikana päätynyt tilanteisiin, joissa on täytynyt pohtia sitä miksi minä haluan tehdä elokuvia, ja millainen tuottaja haluan olla? Tuottajaurani on vasta alkamassa ja olen hiljalleen oivaltamassa joitain asioita, jotka ohjaavat omaa tuottajuuttani. Yksi näistä liittyy siihen henkilökohtaiseen suhteeseen, joka sekä tekijällä että katsojalla elokuvaan muodostuu.
Katsomiskokemus on henkilökohtainen, vaikka elokuva katsottaisiin kollektiivisesti. Jokaisen katsojan omat kokemukset, tausta ja maailmakuva muokkaavat sitä, millä tavalla hän elokuvaa lukee. Sama pätee toki kaikkeen taiteeseen ja kulttuuriin.
Tämä kokemusero koskee myös tekovaihetta. Samasta ideasta tai käsikirjoituksesta voi saada täysin erilaisen elokuvan, riippuen ohjaajan näkökulmasta. Elokuvan tekeminen on ryhmätyötä. Siksi koen että tuottajana minun on tärkeää löytää ne tarinat joiden kertomisen koen tärkeäksi, löytää alusta asti se näkemys, jolla käsikirjoittaja ja ohjaaja tätä aihettaan käsittelevät, ja pyrkiä olemaan sekä ohjaajalle että koko työryhmälle paras mahdollinen työpari ja tuki tekoprosessin aikana. Jokaista ideaa punnittaessa mietin, mitä tällä elokuvalla halutaan kertoa ja ymmärränkö minä ohjaajan näkökulman. Onko tämä sellainen elokuva joka on pakko tehdä? Näihin vastaaminen johtaa kysymyksistä tärkeimpään; olenko juuri minä paras mahdollinen tuottaja juuri tälle elokuvalle? Jos aihe ei tunnu itselle tärkeältä ja siltä, että tämän elokuvan syntymisen vuoksi olen valmis siirtämään vuoria, olisi epäreilua käsikirjoittajaa, ohjaajaa ja koko työryhmää kohtaan lähteä elokuvan tuottajaksi.
Elokuva on voimakas väline. Sunnuntaina DocPointissa näkemäni, pienestä palestiinalaiskylä Bil’inistä kertova 5 Broken Cameras jätti yleisön hiljaiseksi. Kuten niin moni muukin elokuva on tehnyt, ja tulee tekemään. Elokuvilla voi kertoa tarinoita, herättää kysymyksiä, synnyttää tunteita. Uskon että elokuvilla voi muuttaa maailmaa. Hiljalleen, pala kerrallaan. Siksi haluan tehdä elokuvia.
1 Kommentti »
Kirjoittanut Elina Pohjola - 30/01/2012
Elina Pohjolan haastattelu Helsingin Sanomien NYT-liitteessä 25.1.2012
Ei kommentteja »
Kirjoittanut Mike Pohjola - 23/12/2011
Hiljentyessämme juhlimaan valon voittoa ja uutta vuotta, on aika katsoa taaksepäin Pohjola-filmin kuluneeseen vuoteen. Tämä on yrityksemme ensimmäinen varsinainen vuosi ja tuotannot ovat lähteneet hyvin käyntiin.
Kuva: Mikko Vihervaara
Vuonna 2010 Prix Europan voittanut lyhytelokuvamme Baabelin metsä jatkoi festarikiertuettaan ja saavutti huomiota myös internetissä. Sen tarina ei lopu ensi vuonnakaan; seuraavan kerran elokuva on nähtävissä Singaporessa helmikuussa, ja lisäksi uusi aluevaltaus on luvassa alkuvuodesta.
Osallistuimme Turun kulttuuripääkaupunkivuoteen sen aloittaneen suurproduktio 1827 – Infernal Musicalin käsikirjoituksen muodossa. Mike Pohjolan kirjoittama näytelmä sai huippuarvostelut ja jokainen esitys oli viimeistä paikkaa myöten loppuunmyyty. Ensi vuonna on vuorossa samaa teemaa käsittelevä romaani 1827 – Inferno, ja voi olla, että hevimusikaali nähdään jatkossa muilla näyttämöillä. Jouluaattona päättyy Turun Sanomissa ilmestyvä etko-osa 1825 – Adventti, jossa seikkaillaan paloa edeltäneessä Turussa.
Kuva: Wille Hyvönen
Loppukeväällä lähetimme kuvausryhmän Thaimaahan seuraamaan ohjaaja Wille Hyvösen kummisedän ja tämän thai-morsiamen elämää. Thaimaan kuvausjakson jälkeen kuvaussessio päättyi kesäiseen Suomeen. Työnimellä Kummisetä kulkeva elokuva on leikkausvaiheessa ja valmistuu ensi vuonna.
Mike Pohjolan omaelämäkerrallinen Jeesus-romaani ilmestyi syyskuussa ja sai paljon huomiota lehdistössä. Arvosteluissa Ihmisen poikaa kiitettiin hienosta ajankuvasta, uskonnollisen teeman kypsästä käsittelystä ja kiinnostavasta tavasta esittää kunnallispolitiikan korruptio. Kirjan leffaoikeudet optioitiin Hollywoodiin jo viime vuonna.
Tuuve Aron novelliin Merkki pohjautuva lyhytelokuva Sirocco kuvattiin loppusyksyllä. Elokuvan ohjaaja on Mikko Kuparinen ja pääroolissa on Eeva Putro. Elokuvan äänitöitä tehdään parhaillaan ja se valmistuu ensi vuonna.
Tänä vuonna myös Mike seurasi Elinaa elokuvataiteen kandidaatiksi ja poikamme Aslan Pohjola kasvoi iloisesta vauvasta energiseksi pikkupojaksi, joka puhuu, piirtää ja juoksee. Ensimmäinen elokuva on suunnitteluasteella.
Ensi vuosi alkaa työskentelyllä jälkituotannossa olevian elokuvimme parissa, sekä pitkää fiktioelokuvaamme Viimeistä päivää suunnittelemalla. Kiitos tästä vuodesta ja satumaista joulunaikaa kaikille ystävillemme!
Toivottavat Elina, Mike ja Aslan Pohjola
Kuva: Tuomas Aro
1 Kommentti »
