Kesän kynnyksellä final cutista

Kirjoittanut Elina Pohjola - 29/06/2012

Tänä keväänä kysymys siitä, kenellä kuuluisi olla elokuvan final cut, on ollut tuottajien ja ohjaajien huulilla tavallista useammin. Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitos järjestää yhteistyössä Suomen elokuvasäätiön kanssa aiheesta huhtikuussa seminaarin, joka pidettiin elokuvasäätiön tiloissa Kino K-13:ssa. Paikalla oli niin tuottajien kuin ohjaajienkin edustajia. Keskustelun sisältö tiivisti kotimaassa vallitsevan tilanteen hyvin. Tuottajien edustajat tuntuivat olevan sitä mieltä että final cutin on ehdottomasti oltava tuottajalla, ohjaajat sitä mieltä että ehdottomasti ohjaajalla.

Koska Suomessa ei ole vakiintunutta käytäntöä koskien final cutia, tuntuu että tällä hetkellä se voi olla jonkinlainen haaste ohjaajan ja tuottajan välillä, joka voi pahimmassa tapauksessa muodostua arvovaltataisteluksi. Kumpi osapuoli saa final cutin itselleen, kumpi onnistuu perustelemaan kantansa paremmin, kumpi voittaa. Joskus sopimuksissa määritellään jaettu final cut ohjaajan ja tuottajan kesken. Ajatus on toisaalta hyvä, toisaalta taas lakimiehet pudistelevat sen edessä päätään. Jaettu final cut ei juridisesti tarkoita mitään.

Palasin juuri Kaliforniasta Palm Springs International ShortFest -elokuvafestivaaleilta, jossa Mikko Kuparisen ohjaama ja Pohjola-filmin tuottama lyhytelokuva Sirocco sai kansainvälisen ensi-iltansa. Yksi festivaalin kohokohdista oli master class Gus Van Santin kanssa. Eräs yleisökysymyksistä oli se, mitä mieltä Van Sant on final cutista. Vastaus meni vapaasti käännettynä näin: “Minulle final cut ei ole koskaan ollut kynnyskysymys, puoleen taikka toiseen. Jos kysyisitte Steven Spielbergiltä, hän sanoisi ettei hänellä ole koskaan ollut final cutia. Varmaankin joskus on. Kaikkein tärkeintä on olla tekemässä samaa projektia, alusta asti. Jos ikinä joudut menemään niin pitkälle, että turvaudut siihen että minulla on final cut, silloin jo paukutellaan ovia ja ollaan menty liian pitkälle. Silloin ei elokuvastakaan varmasti ole tullut onnistunut. Projekti ja se millaisen haluan siitä tehdä, täytyy esitellä ja myydä lukemattomille tahoille prosessin aikana siitä huolimatta kenellä final cut on, ja saada jokainen taho ymmärtämään täysin millaista elokuvaa olemme tekemässä.”

Vaikka tiedostan että elokuvakulttuuri suuren veden tuolla puolen on täysin eri kuin täällä, mielestäni vastaus itsessään kiteyttää kaikkein olennaisimman; me olemme samassa veneessä. Me olemme yhdessä luomassa sitä tarinaa, jonka parissa olemme valinneet viettää seuraavat vuodet ja jonka haluamme saada kerrotuksi. Me emme ole vastapuolia jotka taistelevat siitä, kumman näkemys voittaa ja kuka saa pisimmän korren. Kaiken perusta on luottamus, sana joka nousi esiin useammin kuin kerran myös Helsingissä. Minun on tuottajana luotettava ohjaajaan ja hänen näkemykseensä sekä siihen, että olemme tekemässä tätä yhteistä elokuvaa alusta loppuun asti. Ohjaajan taas on voitava luottaa tuottajaan, ja tietää saavansa tukea niin helpoissa kuin vaikeissakin keskusteluissa, sekä sisällöllisissä että tuotannollisissa. Olemme tekemässä tätä elokuvaa yhdessä.

Miten tämä pattitilanne sitten saataisiin purettua? Hyvä kysymys, johon sekä tuottajien että ohjaajien edustajat etsivät ratkaisua. Tämä kirjoitus on ennemmin avoin pohdinta kuin vastauksia tarjoava julistus. Final cutista on keskusteltava sopimusvaiheessa, tämä aihe on käsiteltävä, eikä siihen nähdäkseni pitäisi tämän jälkeen tarvita koskaan palata. Jos tarvitsee, silloin jokin on mennyt pahasti pieleen. Ja toisaalta, siltä varaltahan sopimukset tulee määritellä hyvin tarkasti, jos jokin sattuu menemään menee pieleen. Joka tapauksessa kysymystä final cutista täytyy aina miettiä tuotantokohtaisesti. Toisinaan se kenelle final cut kuuluu on hyvin helppo kysymys, aina ei.

Nyt on kuitenkin aika vetäytyä kesälomalle. Pohjola-filmin kevät on ollut kaikessa hektisyydessään antoisa. Lyhytelokuva Sirocco on valmistunut ja aloittanut matkansa maailmalla, Wille Hyvösen ohjaama dokumenttielokuva Kummisetäni thaimorsian viihtyy kotipesässään vielä hetken. Syksy tuokin tullessaan teatteriensi-iltaan valmistautumista sekä uusien elokuvien kehittelyä.

Oikein hyvää heinäkuuta!

Jätä kommentti