Pohjoismaisen elokuvan luentosarja Orionissa on alkanut

Kirjoittanut Elina Pohjola - 11/02/2011

HYY (Helsingin yliopiston ylioppilaskunta) järjestää tänä keväänä pohjoismaisen elokuvan luentosarjan.  Luennot pidetään perjantaisin Orionissa klo 14.30. Ensimmäisen luennon aiheena oli pohjoismainen dokumenttielokuva ja vieraana Susanna Helke.  Luentosarjan koko ohjelma on luettavissa täältä.

Helke aloitti luentonsa puhumalla sosiaalisesta dokumentarismista  ja siitä, miten pohjoismaiset hyvinvointivaltiot  ovat tässä suhteessa haasteellsia kenttiä. Yhteiskunnalliset jännitteemme kun eivät useinkaan tarjoa visuaalisesti tai toiminnallisesti dramaattisia konflikteja, vaan ovat enemmänkin pinnan alaisia.

Pohjoismaisista tekijöistä Helke nosti esiin Arne Sucksdorffin, ensimmäisen ruotsalaisen ohjaajan joka on voittanut Oscar-patsaan, tanskalaisen Jørgen Lethin jonka tunnetuin lyhytelokuva on The Perfect Human, sekä Stefan Jarlin, tämän vuoden DocPointin päävieraan, jonka tunnetuin työ eli huikea Mods-trilogia oli Helsingissäkin nähtävissä.

Hyvin mielenkiintoista oli myös kuulla Helken mietteitä minä-elokuvan synnystä. Tärkeä elementti 1990- ja 2000-luvun dokumentaarisessa elokuvassa liittyy minän kriisiin. Tämä ilmiö ei toki ole vain pohjoismainen, mutta pohjoismaissa minä-elokuvia on tehty runsaasti. Minä-elokuva syntyi 1990-luvulla ja toinen aalto saapui 2000-luvun alkupuolella. Minä-elokuvien tekijät ovat usein nuoria ohjaajia, jotka käsittelevät elokuvissaan avoimesti suhdettaan perheeseen, läheisiin sekä itseensä. Suomessa tämän lajityypin klassikkona pidetään Antti Peipon elokuvaa Sijainen (1990). 2000-luvun minä-elokuvien aallolle oli tyypillistä, että miestekijät lähtivät etsimään vastauksia omiin lapsuuden- ja perhekokemuksiinsa. Hyvä esimerkki on Visa Koiso-Kanttila, jonka trilogian Isältä pojalle (2004), Talvinen matka (2007) ja Miehen kuva (2010) keskiössä on pohjoismainen isyys.

Olisi lisäksi ollut mielenkiintoista kuulla esimerkiksi islantilaisesta dokumenttielokuvasta, etenkin liittyen sosiaalisesta dokumentarismista käytyyn keskusteluun. Viime vuosien yhteiskunnallinen myllerrys on saanut islantilaiset elokuvantekijät tarttumaan pinnalla oleviin aiheisiin, mainittakoon esimerkiksi vuonna 2010 DocPointissakin nähty hieno dokumenttielokuva Dreamland, joka ruotii luonnon sumeilematonta hyväksikäyttöä, sekä talouskriisiä ja sitä seurannutta kansalaisaktivismia käsittelevä, tänä vuonna DocPointissa esitetty elokuva God Bless Iceland.

Seuraava luennon aiheena on islantilainen elokuva, joten ehkä silloin sivutaan myös näitä aiheita. Siellä nähdään!

Jätä kommentti